Yli lokakuun puolenvälin mennään tänä synkkänä vuonna 2025. Keväällä, kun horisontti jotenkin katosi kokonaan syövän tuoman epävarmuuden myötä, koko lokakuuta ei ihan oikeasti edes ollut missään näköpiirissä. Oli vain seuraava viikko, joskus vain seuraava päivä tai seuraava tunti. Mutta nyt, ihme kyllä, tuntuu että vuosi paranee kuin paraneekin koko ajan, hiljalleen.
Vasta kesän lopulla alkoi näyttää siltä, että joku syyslomareissu tulee olemaan mahdollinen. Suuntasimme ulkosaaristoon Utöhön linturetkelle ja luontoon. Ensimmäiset pari päivää tuuli pohjoisesta 16-18 m/s, olihan aikamoinen puhuri. Tuulensuojia onneksi löytyi, niin kuumaa mehua pystyi juomaan suht nautinnolla. Jälleen kerran tuntui uskomattomalta saada kulkea Utön rakkakivikossa tai istuskella meren äärellä hiljaisuudessa kaiken sen jälkeen, mitä tänä vuonna on tapahtunut. Ei muuten onnistuisi Utössä asuminen, jos sairastuisi syöpään ja kävisi aktiivihoidoissa.
Utön majakkakirkossa en käynyt, mutta rukoushuoneessa (otsikkokuva) vierailin. Jostain syystä tämä uskontoaihe on alkanut kiinnostaa. Utön rukoushuone on yli 100 vuotta vanha kivirakennus, jonka seiniä ei tuuli heiluttele. Istuskelin yksinäni rukoushuoneen penkissä ja yritin samalla havainnoida, miltä se minusta tuntui. Katselin alttarille, katselin valkoiseksi ja vaaleansiniseksi maalattuja seiniä ja mietin, minkälainen tunnelma siellä mahtaa olla, kun kyläläisiä kokoontuu vaikkapa joulukirkkoon.
Rukoushuoneessa on 10 kynttilän kynttelikkö, johon jokaisen kynttilänjalan ristiin on kaiverrettu niiden amerikkalaisten merimiesten nimet, jotka menehtyivät jouluna 1947 S/S Park Victoryn onnettomuudessa. Loput pelastuivat utöläisten ansiosta. Rukoushuoneen seinällä oli kehystettynä USA:n edustajan (ehkä lähetystöstä, en muista enää) kiitoskirjelmä utöläisille vuodelta 1948 sekä uudelleen vuodelta 2007. USA muistaa omiensa eteen tehtyjä hyviä tekoja.
Utö on jotenkin dramaattinen ja traaginenkin paikka, ja moni on kokenut kohtalonsa keskellä merta. Utön hautausmaan vieressä on erikseen yksi hauta, jonne on haudattu muinoin rantaan ajautuneen saksalaissotilaan ruumis vuonna 1916, aikana ennen kuin hautausmaata oli perustettu. Mietin, että ovatkohan amerikkalaisten tai tämän saksalaisen sukulaiset käyneet koskaan katsomassa näitä viimeisiä leposijoja.
Väsy vie
Niin mukavaa kuin olikin olla reissun päällä ja ihan muissa maisemissa, jotka pitivät Utön lisäksi sisällään Keski-Suomen reissun, on matkustaminen vienyt voimat. Viimeiset muutamat päivät olen ollut rättiväsynyt, siis kerta kaikkiaan on veto aivan pois. Näin väsynyt en muista olleeni sädehoitojen jälkeen kertaakaan. Onkohan voinut käydä niin, että olen yhtäältä ollut liian aktiivinen, ja toisaalta ladannut itse itselleni turhan isot odotukset siitä, miten paljon jaksan.
Vasta pari viikkoa olen ollut edes flunssasta terve, eikä flunssaisena oikein ollut hyvä esim. kuntoilla. Ja nyt tuntuu siltä, että pitäisi kuntoilla vielä enemmän, että pääsisi parempaan fyysiseen kuntoon. Mutta kun en yhtään jaksa, enkä siis yhtään kuntoile. Paras, mihin pystyn, on kävely metsässä tai 1,5h padelia, josta viimeinen 30 minuuttia on yhtä tyhjän kanssa, kun en jaksa keskittyä. Ei auta kuin olla vaan ja antaa mielen levätä. Nämä mun aivot on oikeasti nyt ne sytoaivot: päässä liikkuu ei-mitään, ei-mitään, ei-mitään. Unohtelen asioita, en pysty ajattelemaan kovin paljoa liikkuvia osia kerralla, en jaksa suunnitella tai ajatella paria steppiä eteenpäin (joka on ollut mulle kenties äidinmaidossa saatu ominaisuus). Tämä ei ole mukava olotila, mutta ei voi mitään. Versio 2.0 itsestäni on ainakin toistaiseksi tällainen ja olen sen asian hyväksynyt.
Hiukset kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Tosin ei ne mitään “sentti per kuukausi”-tahtia kasva, veikkaan että hormoniblokkerit vaikuttavat silläkin tavoin. Näyttäisi siltä, että hiukset kasvavat takaisin omanvärisinä, joka siis vastoin yleistä käsitystä on meikäläisellä tumma. Lapsena hiukset olivat vaaleat, mutta iän myötä ne ovat tummentuneet. Tässä pitää ihan kohta mennä jopa parturiin siistimään pallosiiliä 😀
Lisää kommentti
Kommentit