Pari viikkoa säteitä takana jo! Ja elokuu yli puolen välin myös. Jossain vaiheessa tätä vuotta pelkkä ajatus elokuusta tuntui ylitsepääsemättömältä; elokuu oli jossain niin ylivoimaisen kaukana, ettei sitä voinut edes kuvitella.
Sädehoito on sujunut hyvin, vaikka väsymys on aikamoista ja keskittymiskyky on melko olematon. Olen ottanut tavaksi tehdä jalkakyykkyjä odottaessani hoitajaa pukuhuoneessa. Ensimmäisellä viikolla 10 jalkakyykkyä sai jo aikaan aikamoista puuskutusta. Nyt pystyn tekemään 20 jalkakyykkyä kohtalaisen helposti. Punnertamaan pukuhuoneessa ei mahdu, ja punnertaminen ei muutenkaan ole niin mieluisaa, niin sitä joudun kehittämään kotona ihan “vapaaehtoisesti” 😀
Tällä viikolla sädehoitohuoneessa ilahdutti erityisesti ringette. Siis hoitopöydällä oli ihkaoikea ringette! Se kuuluu sädehoidon välinerepertuaariin, koska kuulemma jotkut potilaat tarttuvat siitä kiinni pitäessään käsiä pään vierellä hoitoasennossa. En huomannut kysyä, että kenen aloitteesta ringetterenkaita on sairaalaan päätynyt. Mutta kyllä tuli hyvä mieli moisesta.
Suolahaude - yksinkertainen on kaunista
Iholla ei näy mitään merkkejä sädetyksestä edelleenkään. Rinta on ollut ajoittain vähän kipeä sisältä, en tiedä miten sen muuten kuvaisin. Luulen, että kipeytynyt alue on jotakuinkin siellä, missä leikkausarvet ovat. Kipeys ei kuitenkaan ole mitään kokoaikaista, jatkuvaa särkyä, vaan hälvenee välillä pois. Tai oikeastaan rinta on suurimman osan ajasta kivuton, ja aika ajoin kipua tulee.
Sädehoito-osaston ohjeen mukaisesti olen pitänyt rinnan iholla suolahaudetta, jonka olen itse tehnyt. Apteekistakin voisi ilmeisesti ostaa suolaliuosta, mutta kun valmistusohje on ruokalusikallinen suolaa litraan vettä, teen sen mieluummin itse. Suolaliuosta säilytetään jääkaapissa ja siihen puuvillakangas kastamalla saadaan suolahaude. Vähintään 15 min suolahaudetta pidetään iholla, ohjeen mukaan 2-5 kertaa päivässä ja minulla riittävä määrä on ollut 2-3 kertaa. Simppeliä ja helpottaa.
Isompi tilapäinen kipu tuli eilisestä herceptin-pistoksesta. Se oli toinen herceptin sytostaattien jälkeen, viides kokonaisuudessaan. Jestas miten kipeäksi oikean jalan etureisi siitä onkaan nyt tullut! Onnun kuin sotainvalidi konsanaan. No onneksi tämä vaiva hälvenee todennäköisesti huomiseen mennessä. Edellisellä pistoskerralla jalka ei kipeytynyt näin paljoa, eikä toivottavasti kipeydy tulevinakaan kertoina.
Pallosiili näkyvissä
Hiuksetkin ovat alkaneet muodostaa jo pallosiilin päähän. Jopa SENTTI on hiuksia päässä! Sen verran hiusta jo kuitenkin on, että sänki alkaa erottua ja väri näyttäisi olevan tummahko, kuten ennen sytojakin. Saapa nähdä, minkälaiseksi väri sitten muodostuu, kun hiusta on riittävästi. Mulle on ihan sama, mikä väri on, ja ovatko uudet hiukseni kiharat vai suorat vai krepatut – yhdentekevää. Kunhan saan hiukset takaisin.
Tietoisen ajattelun lisäksi alitajunta työstää asiaa: näin toissayönä unta, jossa minulla oli hiukset, ja ne olivat jo suurin piirtein samanmittaiset kuin Maria Veitolalla. Vieläkin pystyn samaistumaan siihen vilpittömään iloon, jota tunsin unessa, kun katsoin peiliin. Enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut aamulla herätessäni yhtä pettynyt, kuin eilen aamulla, kun peilikuvasta takaisin näkyi pallosiili.
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha
Pääsin rakkaan äitini kanssa kokemaan Katri Helenan viimeisen konsertin perjantaina. Se oli hieno elämys ja jäi varmasti mieleen pitkäksi ajaksi. Olisipa hienoa, jos voisi itse saada elää 80-vuotiaaksi ja silloin olla noin timanttisessa kunnossa kuin Katri Helena. Koko konsertti oli täynnä ikivihreitä hittejä, jotka kaltaiseni iskelmää kuuntelematonkin ihminen tunnisti. Mukana oli myös Joulumaa. Joululaulu keskellä elokuuta – vain Katri Helena voi niinkin tehdä! Vaikka todellinen syy lauluvalinnalle oli varmaankin konserttitallenteen tuleva esitysajankohta joulukuussa, Katri Helena kuitenkin selitti Joulumaan olevan paitsi joululaulu, myös rauhan laulu, jossa joulumaata voi ajatella rauhan ja hyvän olon paikkana. Yksi säkeistö jäi itselleni erityisesti mieleen:
“Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.”
(Juha Vainio/Katri Helena Kalaoja: Joulumaa )
Siinäpä se.
Lisää kommentti
Kommentit