Nyt, kun viimeisestä EC-annoksesta on kulunut jotakuinkin viikko, olo on jo yllättävänkin hyvä. Kun ensimmäisen EC:n jälkeen en pystynyt kävelemään montaakaan askelta ilman pakotettua taukoa ennen kuin sunnuntaina (hoitopäivä keskiviikko), niin tällä kertaa olin jalkeilla jo perjantaina ensimmäisen kerran.
En toki kävellyt kuin hädin tuskin 100 metriä, jos sitäkään, mutta jaloittelin kuitenkin ulkoilmassa Kimin kanssa. Lauantaina sama juttu. Ruoka ei vielä lauantaina maistunut, mutta sunnuntaina jo vähän paremmin. Olen alkanut palautumaan viimeisestä hoidosta paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitella tai toivoa. Vielä on seuraavan kahden viikon kuluessa luvassa kaikki pienemmät krempat kuten ikenen kipeytyminen, aftat, erittäin ikävästi vessassa käyntiä värittävät haavat, silmien kuivuminen ja nenän jatkuva vuotaminen, vain joitakin mainitakseni. Mutta nekin ovat ohimeneviä, eivätkä niin hirveästi hidasta menoa, kunhan pääsee liikkumaan. Erikoisimpia ilmiöitä oli, kun leikattu rinta ja kainalon haavan ympäristö kipeytyivät ja turposivat viikon aikana. Mistä se sytostaatti tietää mennä just oikeaan paikkaan?
Ilmalämpöpumppu I love you
Monen suomalaisen odottamat kesän hellesäät ovat minulle tässä terveystilanteessa pahin painajainen. Nuorempana helle ei haitannut pätkän vertaa, vanhemmiten se on muutenkin alkanut tuntua epämiellyttävämmältä. Mutta nyt, sytostaattipotilas ei muutoinkaan voi olla suorassa auringonpaisteessa, sillä mitään vähääkään luontaista auringonsietoa ei sytostaattien myötä ole. Sateinen ja viileä alkukesä ei ole haitannut mua juuri lainkaan. Auringolta pitää suojautua pitkin vaattein ja isolla hatulla ja mahdollisimman isoilla suojakertoimilla. Lisäksi itselleni helle tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että mennessäni ulos tähän hellesäähän voimani katoavat ja mennessäni tähän hellesään aurinkoon ne katoavat saman tien. Siis keho menee veteläksi, jaloista katoavat voimat enkä pysty olemaan jalkeilla. Joten olen viettänyt aikaani pääasiassa kotona ilmalämpöpumpun viilentämissä sisätiloissa. Universumille kiitos ilmalämpöpumpusta!
Erikoista on, että viimeinen hoitokerta tai lähinnä ajatukset siitä alkavat nyt jo aiheuttaa fyysisiä pahoinvoinnin oireita. Miten ihmismieli voi toimia tällä tavoin. Olen 99% varma, että jos edessä olisi vielä yksi EC-kerta, en tuntisi näin vastenmielistä tuntemusta ajatuksesta voida pahoin heti tiputuksen jälkeen. Nyt tulee siis ihan huono olo. Alkaa oksettaa, jos ajattelen hoidon aiheuttamia pahimpia olotiloja. Pelkästään ajatus epirubisiinin punaisesta väristä on vastenmielinen, tulee suuhun sellaista sylkeä mitä tulee juuri ennen kuin oksentaa. Yäk. En siis nyt ajattele hoitokertoja tai epämiellyttävimpiä huonon olon päiviä, vaan yksinkertaisesti suljen ne ajatukset nyt pois mielestäni ja mietin niitä joskus toiste, jos mietin.
"Helle - saa ihmiset epävireeseen
Helle - päiväkausia jatkuva
Helle...
Tehtaat seisoo
Toimistot seisoo
Kellot seisoo
Kun ihmiset eivät jaksa edes seistä"
Lisää kommentti
Kommentit