Siitä, kun vesisateisena tammikuun 14. päivänä sain Terveystalossa tehdyn mammografia- ja ultraäänitutkimuksen jälkeen esituomion sanoin “eihän se hyvältä näytä”, on tänään kulunut päivälleen puoli vuotta. Harvoin – jos koskaan – olen ollut yhtä järkyttynyt, kuin sinä iltapäivänä ja iltana.
Vaikka nyt parhaillaan toivunkin neljän kuukauden sytostaattihoitojaksosta, joka on ollut elämäni kamalinta aikaa, silti ylivoimaisesti kamalinta syövän sairastamisessa toistaiseksi ovat olleet 14.1. ja sen jälkeiset päivät aina kirurgin ensimmäiseen tapaamiseen saakka. Shokki oli kamala, mutta siitäkin on sittemmin selvitty. Vuosi 2025 on kuitenkin toistaiseksi ollut suoraan sanoen ihan vitun perseestä.
Asioita, jotka ovat pysyneet samana viimeisen kuuden kuukauden aikana:
- rakas puoliso
- koti ja kissat
- lähiperhe
- todella monet ystävyyssuhteet
- into liikkua
- ripset ja kulmakarvat 😀
- pihajuttujen rentouttava vaikutus
- luonnon rentouttava vaikutus
- arvostus hyvää ruokaa ja ihania makuja kohtaan
Asioita, jotka ovat muuttuneet viimeisen kuuden kuukauden aikana:
- Luottamus tulevaisuuteen on epävarmempaa
- Oma keho ja elimistö; arvet ja kivut, fyysinen kunto, arvostus omaa kehoa kohtaan, ajatus ei kulje sytostaattien aikana
- Terveyden arvostus
- Sopeutumisen pakon hyväksyminen
- Epävarmuuden hyväksymisen taito, suunnittelemattomuuden osaaminen
- Monien ystävien kanssa yhteydenpito on tiivistynyt verrattuna aiempaan
- Tiedän, miltä oikeasti tuntuu menettää ruokahalu tai makuaisti
- Olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää hiukset ovat mulle
Lisää kommentti
Kommentit