Toisen EC:n tuomat pahat olot, väsymykset ja kaikki pienet sivuoireilunippelit kuten esim. haavaumat aroissa paikoissa tai ylävatsan kosketusarka iho alkavat olla taaksejäänyttä elämää. Juhannus meni tyystin levätessä, mutta onneksi edes yhtenä päivänä sää oli sellainen, että pystyi makaamaan pihalla varjossa sohvan sijaan.
Nenän jatkuva vuotaminen ja silmien kirvely, silmäluomien turpoilu ja heikentynyt näkökyky ovat edelleen jäljellä ja varmaan tulevat olemaan seuraavatkin viikot, kun kuudes ja viimeinen sytostaatti tulee huomenna keskiviikkona. (Uskomatonta päästä kirjoittamaan näin.) Heinänuhaa en muista ikinä kokeneeni, mutta nyt sytostaattien aikana niin koivu- kuin heinäallergia-aika ovat aiheuttaneet silmien turpoamista ja kuivumista ennenkokemattomalla tavalla. Allergiasilmätipat auttavat silmävaivoihin kosteuttavien silmätippojen lisäksi. Allergialääkkeestä en ole huomannut olevan apua.
Palautuminen ei ole lineaarista
Vaikka noita edellä mainittuja sivuoireita onkin ollut, tuntuu silti, että olen palautunut toisesta EC-annoksesta tosi hyvin. Olen jaksanut mm. puuhastella vähän Kimin kanssa pihallakin jopa, ja käydä kavereita moikkaamassa. Toki aina sen jälkeen, kun on pidempään ylhäällä ja aktiivisena, tulee armoton väsymys ja on päästävä nukkumaan. Mutta ei se mitään, sitten olen nukkunut. Yhtä kaikki, olen jaksanut yllättävänkin hyvin, ja olo on ollut jopa ihanan “normaali” viimeisen viikon ajan. Siksikin harmittaa, että vielä pitää mennä ottamaan yksi sytostaattiannos ja voida huonommin, kun nyt olisi jo ihanaa päästä palautumaan, keräämään voimia ja kasvattamaan tukkaa takaisin. Hiukset eivät ole oikeastaan vielä kasvaneet edes sängelle, vaan voldemortina mennään.
Tutkimusten valossa fyysinen aktiivisuus ja rasitus edesauttavat syöpäpotilaiden palautumista hoidoista ja parantavat lääkehoitojen tehoa. Oma kokemukseni on toki pelkkä yksi subjektiivinen kokemus, mutta tuntuu siltä, että mitä enemmän olen jaksanut olla aktiivinen, sitä parempi olo on alkanut tulla. Ennen toista EC:tä hemoglobiini oli alhaisin tähän mennessä, 103. Ei kai ihme, että silloin väsyttää. Sen tunsin ihan konkreettisestikin. Tänään oli viimeisin verikoe, ja nyt hb se on taas 112. Eli omat tuntemukseni ovat vastanneet veriarvoja. Ehkä saatan päästä takaisin padelkentälle jo heinäkuussa, jos oikein hyvin käy!
Lisää kommentti
Kommentit