Viimeisimmästä sytostaatista alkaa olla kolmisen viikkoa ja seuraava hoito kolkuttelee ovella. Loppusuorako häämöttää? Ei todellakaan, kyllä tämä karmea matka on vielä pahasti kesken. Puhutaan loppusuorasta ehkä vaikka sitten, kun kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi.
Edellisen hoitokerran viimeiset häivähdykset ovat toivottavasti kohta ohi. Viimeisen viikon kunniaksi silmät ovat jälleen aiheuttaneet hankaluuksia; ne kuivuvat, siis sekä silmät että silmäluomet, kutisevat ja vuotavat kuten kolme viikkoakin sitten, mutta nyt vaan moninkertaisesti enemmän. Koivun siitepöly ei auta tässä yhtään. Allergialääke, tavallisten silmätippojen lisäksi allergiasilmätipat ja ahkera rasvaus ovat lievittäneet oireita ja niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, silmät eivät tulehdu. Varsinkin kun yöunet ovat huonot ja silmät ovat väsyneet, tuntuu että näkökin on huonontunut ja pitää tarkennella katsetta vähän päästä. Normaalia sytostaattipotilailla, sanovat. Alkaa tuntua, että mikä tahansa elimistön sakkaaminen lukeutuu sytostaattien sivuoireisiin. Kuten sekin, että viikonloppuna kämmenessä etusormen nivel hieman turpoili ja kipeytyi ihan yks kaks. Olen saanut onneksi sentään syötyä paremmin.
Pinna alkaa kiristyä
Huomaan, että kuluneen parin kuukauden jälkeen alkaa kiristää pinnaa tämä kokoaikainen poteminen. Joka toinen yö menee ihan päin mäntyä ja muutenkin koko ajan väsyttää. En jaksa oikein tehdä mitään normaalia, kuten puuhailla pihassa vaikka. Padelin pelaaminen ei oikein meinaa onnistua normaalilla tavalla, jalat väsyvät jo yhdestä kyykkyyn menosta niin spurttailu ei oikein onnistu. Eniten harmittaa, että ihmisten kysyessä kuulumisia tai vointia ei ole mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, jos haluan olla rehellinen. Jos vastaan “ihan ookoo”, se tarkoittaa, että vatsa on toiminut, eikä ole kenties ollut mitään poikkeuksellisia kipuja tai kolotuksia. Tai että ruoka on maistunut. “Ihan ookoo” tarkoittaa tällä hetkellä aika paljon eri asiaa kuin vaikka puolisen vuotta sitten. Faktaa kuitenkin on myös se, että tilanteeni voisi olla todella paljon huonompi, ja vointini todella paljon heikompi. Tämän yritän pitää mielessä. Ihmisten ilmoilla ei kuitenkaan tee mieli olla. Ja mieluummin kuuntelen mitä muiden elämään kuuluu, kun itsellä ei ole mitään järkevää kerrottavaa.
En haluaisi valittaa jatkuvasti, mutta eipä kuulumisissani kovin positiivisia asioita yksinkertaisesti ole. Paitsi viime viikon mökkireissu - ihanaa oli päästä Saimaan rauhaan. Harmi vaan, että sielläkään ei energia riittänyt juuri mihinkään puuhailuun, ja saunaan menoa en kuivumisen vuoksi uskalla kokeilla. Viimeksi, kun kävin saunassa kolmisen viikkoa sitten, meni sen jälkeen kaksi ns. “hyvää päivää” ihan pilalle. Saunassakäyntiä ei suositella sytostaattipotilaille, ja oman kokemukseni perusteella ymmärrän, miksi.
Kahden kuukauden rajapyykki
Tänään on päivälleen kaksi kuukautta ensimmäisestä sytostaatista. Voi jestas miten pitkät kaksi kuukautta. Seuraava sytostaatti on nurkan takana, se tulee olemaan annos 4/6. Keskiviikkona joudun tutustumaan itselleni uuteen tiputettavaan sytostaattiin nimeltä EC (epirubisiini ja syklofosfamidi). Uudet lääkkeet, uusi epävarmuus, todennäköisesti uudet sivuoireet. Ne muutaman millin hiukset, jotka nyt ovat kasvaneet takaisin, tulevat putoamaan tämän myötä jälleen pois, ja todennäköisesti silmäripset ja kulmakarvatkin. Hienoa.
Esilääkityksenä otetaan kaksi 4 mg kortisonia. Lisäksi otetaan yksi vahva ja pitkävaikutteinen pahoinvointilääke, sillä odotettavissa on dokea enemmän pahoinvointisuutta. Jälleen 24h hoitokerran päättymisestä pistetään valkosolukasvutekijäpiikki. Ja jos pitkävaikutteisen pahoinvointilääkkeen hälvettyä pahoinvointia tulee, otetaan toista pahoinvointilääkettä lisäksi. En ole tähän mennessä voinut pahoin, mutta nyt se taitaa muuttua, jos on muuttuakseen.
Lisää kommentti
Kommentit