Hiustenlähtö, saattaa kuulostaa erikoiselta tai turhamaiselta, mutta edelleen, sytostaattihoitojen hipoessa puolta väliä, minulle se on yksi vaikeimpia asioita rintasyövän sairastamisessa. Tuntuu kamalalta olla kalju.
En ollut koskaan tajunnut, että hiukset ovat mulle näin tärkeä asia. Pääosan elämästäni olen ollut vaaleahiuksinen ja varmaan polkkatukkainen. Välillä hiukset ovat olleet lyhyemmät, joskus pitkätkin. Joskus on ollut otsatukka, mutta pääosin ei. Koskaan ei hiukset ole olleet aivan lyhyet, varmaan ihan vaan siitä syystä, että rohkeus ei ole riittänyt niitä kokeilemaan. Nyt sekin tulee kokeiltua pakon edessä. Mun oma värihän on tätä nykyä aika tumma, mikä tuli esiin, kun leikkautin hiukset lyhyeksi ennen kuin ne alkoivat lähteä.
Hiukset olivat melkein kokonaan lähteneet ensimmäisestä sytostaatista kahden viikon kuluttua perjantaina. On se erikoinen tunne, kun joka nyppäisyllä hiuksia irtoaa liuta ja vessanpöntössä on kasa karvaa. Hiustenlähtö ei fyysisesti sattunut lainkaan, en tuntenut päänahassa kipua tai kihelmöintiä. Ne vaan lähti. Ja lopulta Kimi ajeli loput haivenet pois. Henkisesti hiustenlähtö on ollut ihan perseestä, jos nyt tällaista perinteistä ilmausta voi käyttää. On ihan kamalaa katsoa itseään kaljuna peilistä. Sieltä katsoo takaisin Voldemort tai Lordi Varys. Ja se on muuten ihan sama mitä muut sanoo, oma tunne kaljuudesta on kamala. Se muistuttaa niin konkreettisesti sairaudesta ja en suurin surminkaan saa itseäni ajateltua kauniina, jos olen kalju.
Eroja palveluseteleissä
Tänään sain tähän huoleen ratkaisun, kun sain MyClipsin Minnan tekemän pantatukan. Mulla ei siis ole peruukkia, vaan pantatukka, suomalaista käsityötä Hämeenlinnasta! Pantatukka on tehty lahjoitetuista hiuksista, ne on punottu ja ommeltu kiinni kauttaaltaan trikoopantaan, jossa ei ole keskellä mitään kangasta tai hiuksiakaan. Pantatukkaa voin pitää ponnarilla kiinni, kuten pitäisin normaalissakin tilanteessa, tai sitten voin pitää sitä auki pipon tai hatun kanssa. Nyt jo tuntuu, että kaljuuden kamaluus on helpottanut, kun oon saanut tällaisen ratkaisun. Peruukkiin tai pantatukkaan syöpäpotilas saa hyvinvointialueelta maksusitoumuksen (kuten HUS:n alueella sanotaan) tai palvelusetelin (OmaHäme). HUS:n alueella maksusitoumus on alle 200 €, kun taas OmaHämeessä melkein 450 €. Aika iso ero! Huomenna voin siis marssia kolmanteen ja samalla viimeiseen dosetakselihoitoon pantatukan kanssa ja tuntea oloni ulkoisesti normaalimmaksi kuin moneen viikkoon. Kolmen dosetakseliannoksen jälkeen tulevat seuraavat kolme sytostaattia, mutta ne ovat EC:tä eli eri lääkeainetta.
Ärsyttää, että huomenna taas alkaa makuaistin lähteminen, kolotukset ja vihlonnat, kuumeilu ja suun kipeytyminen/makuaistin häviäminen. Varsinkin kun “menetin” tämän toipumisjakson lopusta pari päivää heikkoon oloon ja makaamiseen, vaikka olin jo ehtinyt toipua suht hyvin. Lisäksi silmien ja näön kanssa on ollut ongelmia reilun viikon verran; silmät ovat väsyneet ja tuntuu, etten ole nähnyt selkeästi. Hoitajan mukaan se(kin) on normaalia sytostaatin sivuoireilua. Kroppa ei enää palautunut yhtä sujuvasti toisesta hoitokerrasta kuin ensimmäisestä ja valehtelisin jos väittäisin, etteivät kolmannen hoitokerran sivuoireet pelottaisi. Elimistöni on aika selkeästi väsyneempi kuin kolme viikkoa sitten.
Lisää kommentti
Kommentit