Sytostaattihoitopäivä nro 2. Erikoisia tuntemuksia tuli koettua ennen tätäkin hoitokertaa, sillä vaikka hoitokerta oli jo toinen, oli tämä ensimmäinen kerta, kun sitä ja kaikkia sen aiheuttamia sivuvaikutuksia piti odottaa. Tai minähän en tiedä, tulevatko sivuvaikutukset olemaan samanlaisia, lievempiä vai vahvempia, eli ainoa, mikä on jälleen varmaa, on epävarmuus.
Viimeiset muutamat päivät olivat mahtavia. Ellinooran keikka oli todella erinomainen, ja lisäksi keikkapaikka oli sikäli väljä, että pystyin nauttimaan keikan ilman maskia. Padelia ehdin pelaamaan pariinkin kertaan, se oli tietenkin mahtavaa. Ja kävimme myös monen tunnin retkellä, jonka jaksoin erinomaisesti. Parasta näissä kaikissa on se, että tunsin oloni normaaliksi ja nyt tiedän, että voin edelleenkin luottaa omiin tuntemuksiini. Ei tarvitse olla epävarma omasta fyysisestä kunnosta, kun tunnen kehoni riittävän hyvin. On se myös aika uskomatonta, minkälaisesta kanveesista voi reilussa viikossa palautua suht hyvin.
Eilen illalla padelin jälkeen sitten kortisonitabletit taas naamaan ja henkistä haarniskaa pukemaan. Jollain lailla se, että tulevat vaiheet olivat tiedossa, auttoi mielen pysymiseen rauhallisena. Alistuminen ei ole oikea sana, sillä oloni ei ole sinänsä alistunut. Mutta paremman sanan puutteessa rauhallinen olo varmaan tulee siitä, että hoitojuna kulkee ja minun ei tarvitse muuta, kuin olla kyydissä. En voi vaikuttaa asioihin muutoin, kuin huolehtimalla omasta olosta ja havainnoimalla tuntemuksia.
Lyhyen yön jälkeen menoksi
Yöunet jäivät jälleen lyhyiksi, mutta kuitenkin noin 5h ehdin nukkua. Ei paras mahdollinen yö, muttei huonoinkaan mahdollinen. Aamupala naamariin ja kelataksin kyytiin. Aamulla piti muistaa ottaa esilääkitys, eväät ja padi mukaan sekä villasukat + sormikkaat kylmätossuja ja –hanskoja varten. Perillä mahtava sytostaattihoitaja Tanja oli ottamassa vastaan, kuten viime kerrallakin, ja ei muuta kuin samalle hoitopaikalle istumaan, kuin viime kerrallakin. Tällä kertaa trastutsumabi eli Herceptin laitettiin infuusiona, eikä piikkinä kuten viimeksi, kesti 30min. Sen jälkeen lyhyt huuhtelu, eli keittosuolaliuos väliin, ja sitten sytostaatti eli dosetakseli, 60min.
Ensimmäisen puolen tunnin aikana ei tarvitse kylmätossuja ja -hanskoja vielä pitää, mutta sytostaatin aikana tarvitsee. Niistä voi olla apua neuropatian ehkäisyssä. Vaikka viime kerralla en pystynyt pitämään niitä jaloissa, ei neuropatiaakaan juuri tullut sormiin tai jalkateriin. Mutta ei tee mieli kokeilla pysyykö pistely koko kesän pois, vaikken kylmätossuja pitäisikään, joten tällä kertaa otin kahdet villasukat mukaan auttamaan kylmän sietoa. Se toimi – pystyin pitämään tossuja jalassa koko tunnin. Kylmähanskoja varten otin ohuen sormikkaan auttamaan vasemman käden kylmettymistä. Välillä piti vähän lämmitellä, mutta muuten sekin onnistui suht hyvin. Taksikuski toivotti kotiin tuodessaan hyvää pääsiäistä - tottakai, se on kohteliasta – ja minä toivotin hänelle samaa. Mielessä kävi samalla, että juu todentotta siitä varmaan on tulossa erinomainen... Tämä pääsiäinen muistuttanee eniten alkuperäistä kärsimysnäytelmää, vaikkei se ehkä ihan pitkäperjantaina vielä olekaan voimakkaimmillaan. Pääsiäisen lammasherkut ja pashat ovat nyt kaupoissa, niihin ei kannata tänä vuonna satsata. Ei se mitään, pääsiäinen on jälleen ensi vuonna ja lammasta voi syödä vuoden kaikkina muinakin päivinä. Mämmiä en söisi muutenkaan.
Hemoglobiini alhaalla
Kaksi päivää ennen hoitokertaa pitää käydä verikokeessa, jotta tiedetään terveystilanteen olevan sellainen, että sytostaatit voidaan antaa. Tulokseni olivat Tanjan mukaan kelvolliset, ei siellä suuria heittoja ollutkaan vaikka muutama arvo oli matala ja valkosoluarvo korkea. Kysyin hemoglobiinista (112), Tanjan mukaan se on sytostaattia saaneelle suht korkeakin. Omaan silmään toki aika matala, mutta hgb-arvoni on luontaisestikin melko alhainen. Vertailukohtana, noin kuukausi sitten se on ollut 125.
Tässä tilanteessa ei Tanjankaan mukaan juurikaan ole mitään, mitä voisin itse asialle tehdä, paitsi alkaa syömään punaista lihaa ja siten yrittää ylläpitää hgb-tasoa - parannusta siihen ei ole luvassa ennen kuin hoidot ovat ohi. Oma kehoni ei sytostaattien aikana tule tuottamaan riittävästi punasoluja. Syön jo täysjyväviljaa sekä hedelmiä ja marjoja päivittäin, ja lisäksi kalaa ja linssejä ja papuja viikottain. Kerran-pari viikossa olemme syöneet punaista lihaa, mutta nyt sitä täytynee lisätä. Luontaistuotteita ei sytostaattihoidon aikana voi nauttia, joten esim. ferritiinilitkuja ei auta alkaa latkimaan.
Seuraavaksi ohjelmassa on sitten huilaamista ja sivuoireiden odotusta. Aaltoilevat puutumisen tunteet ovat alkaneet tuntua ohimenevästi ympäri kehoa, mutta muuten on vielä suht normaali olo, kun kello on noin 16. Koska en halua edelleenkään tulla tuntemaan, miltä huomisen valkosolukasvutekijäpiikin vaikutukset luukipuina tuntuisivat, aloitan kipulääkkeiden syömisen tänään illalla, kuten viimeksikin. Ilmeisesti oli odotettavissa luukipujen tulevan voimakkaimpina ensimmäisellä kerralla, mutta olisi ikävä huomata huomenna niiden saapuneen ja samalla kipulääkityksen olevan myöhässä. Tänään vielä uskallan ehkä lähteä ulkoilemaankin, jos vatsa ei ilmoittele orastavasta varpusparvesta. Mutta muutoin ohjelma taitaa muodostua jääkiekon SaiPa-Lukko -välierän kuuntelusta sohvalla maaten.
Lisää kommentti
Kommentit