Kuudes päivä ensimmäisestä sytostaattiannoksesta on menossa. Voimat on vähissä, yritän kirjoittaa jotain tuntemuksia talteen.
Vielä lauantaina jaksoin lähteä ulkoilemaan Kimin kanssa, hissuksiin kävely ihanassa kevätsäässä teki hyvää. Höttöolo jatkui silloinkin, mutta ei estänyt liikkumista. Pieniä kolotuksia ja vihlomisia esiintyi. Haavoja kolotti ja vasen käsi oli hieman turvoksissa. Tein lymfajumpan ongelmitta vielä lauantaina ja se tuntui helpottavan.
Puutumista ja heikkoa näköä
Sunnuntaina aamun valjetessa olo oli todella väsynyt. Maha jälleen vinksallaan, ja vessaan piti nousta. Niin huteraa olo ei tähän mennessä ollut vielä ollutkaan. Joka paikka oli puutunut ja tuntui, että näköaisti ei toimi. Menin hakemaan lasin mehua jääkaapista, niin näkökenttä oli mustavalkoinen, vähän niin kuin A-Ha:n vanhassa musiikkivideossa Take on me. Hui. Ei muuta kuin takaisin pötkölleen ja peitto korviin. Vihlomiset pois särkylääkkeillä ja pää tyynyyn, paitsi että uni ei tullut. Kun ei silmiä jaksanut aukikaan pitää, paikoillaan makaaminen silmät kiinni oli ainoa vaihtoehto. Niin pitkäveteistä oli, että tuntui viihdyttävältä laittaa padilta Yle Areena ja mäkihyppykisa päälle. Varmasti ainakaan kymmeneen vuoteen en ole seurannut mäkihyppyä paitsi nyt.
Sain kuitenkin syötyä ja juotua päivän aikana, mistä syystä olo varmaan vähän parani. Varsinkin kun ihanat Kata ja Tatu toivat tuoretta tiikerikakkua! Mutta yhtään ylimääräistä ei tarvinnut istua, saati seistä. Jumpan tekemisestä ei tullut mitään. Lämpö sahailee ylös 37,5:een ja takaisin sen mukaan, miten särkylääkkeet tehoavat. Viime yönä lääkkeiden teho lakkasi noin klo 1 jälkeen, silloin siirryin sohvalle saatuani vatsan johonkin malliin niin, ettei koko ajan tarvitse istua vessassa. Jos tulisi kuumetta 38 tai yli, pitäisi lähteä suorinta tietä päivystykseen, se on ohje. Toistaiseksi ei ole vielä käynyt niin. Mutta jos tähän asti ei sairaudentuntoa ollut ollut, niin nyt on. Mitähän tästä tulee, kun hoitokertoja tulee lisää ja elimistö väsyy.
Lisää kommentti
Kommentit