Ensimmäinen sytostaattien jälkeinen päivä alkaa kääntyä iltaan. Päivä käynnistyi “vasta” klo 4.30. Illalla uni ei meinannut tulla millään, mikä ei ole kyllä mulle tavallista. Kortisoni se siellä valvotti. Sain kuitenkin nukuttua varmaan noin 5h, eli pari tuntia enemmän kuin edellisenä. Kun kortisoni lakkaa ja sytostaatit alkaa jyllätä, kyllä varmaan uuvuttaa...
Vatsaongelmat poistuivat lääkkeen myötä yön aikana ja vatsan kanssa ei ole tarvinnut tänään enää kärvistellä. Huterampi olo on ollut. Olen pitänyt kiinni riittävästä veden juomisesta ja syönyt säännöllisesti jotain, ruokahalu on säilynyt ainakin toistaiseksi. Heti aamusta posket alkoivat loimottaa kuumasti punaisena ja koko päivän ovatkin loimottaneet. Kuumotus väheni, kun otin kipulääkkeitä luukipujen varalta jälleen vähän puolen päivän jälkeen - ensimmäiset olin ottanut aamukuuden aikaan. Vielä otan ainakin yhdet, ja varaan yöpöydälle yhdet. Valkosolukasvutekijä-piikin pistin itse vatsamakkaraan Emmin opastuksella (mulla on maailman paras omahoitaja ❤️), ja se kävi yllättävän helposti. Hyttysen pisto sattuu enemmän. Taas on yksi uusi asia tehty ensimmäistä kertaa elämässä.
Tämä koko kärvistely tuntuu nyt vähän sellaiselta “tyyneltä myrskyn edellä”. Vähänkin jos tulee jotain epämiellyttävää tuntemusta johonkin, hiipii ajatus, että nytkö tää helvetti alkaa. Kipujen odottaminen on vähän pelottavaa. Mutta toisaalta tämä mun henkinen haarniska tuo tukea kohtaamaan sen mikä kohdattava on, mitä se ikinä osaltani tarkoittaakaan. Jos muutkin ovat tästä selvinneet, niin kyllä selviän minäkin.
Lisää kommentti
Kommentit