Kolme viikkoa leikkauksesta ja nukkumisessa on tapahtunut merkittävä läpimurto: pystyn nukkumaan myös vasemmalla kyljellä!! Vielä viime viikon loppupuolella se ei onnistunut kipujen takia, mutta nytpä onnistuu. Selällään nukkuminen ei sinänsä ole ollut ongelma, sillä nukun aika paljon selälläni muutenkin. Viime viikot olen nukkunut selälläni pääosin.
Leikkauksen jälkeenhän on pitänyt pitää hyvin tukevia urheiluliivejä päällä vuorokauden ympäri, mutta niin tukevat ne eivät ole olleet, että olisi voinut heti aluksi alkaa nukkua myös kyljellään. Haavoihin olisi tullut kyljen puolella nukkuessa painetta ja vetoa ja samalla siis kipua, joten selällään oli parempi pysyä. Taisi olla viime viikon puolivälin paikkeilla, kun huomasin, että oikealla kyljellä nukkuminen jo onnistuu kivuttomasti. Vasemmalla sen sijaan ei vielä viime viikonloppunakaan. Mutta nyt se onnistuu! Vielä en ole luopunut urheiluliiveistä yöllä, koska tuntuu vaan turvallisemmalta, että rinta on “turvassa” myös yöllä. Ohjeiden mukaan kolmen viikon jälkeen urheiluliivejä ei tarvitsisi enää käyttää yöllä - saatanpa kokeilla viikonlopun aikana sellaista. Saapa nähdä, missä vaiheessa pystyn alkaa käyttää normaaleja liivejä.
Jatkohoito mielessä
Muutenkin olo alkaa olla virkeämpi. Leikkauksen jälkeiset viikot olivat aika väsyttäviä, ymmärrettävästikin. Eivätkä lyhyesti nukutut yöt ainakaan sitä auttaneet. Mutta alkaisiko uuvuttavin paranemisvaihe leikkauksesta olla nyt takana päin? Tänä vuonna helmikuu meni oikeastaan kokonaan tämän typerän sairauden sotkiessa suunnitelmat, ja yhtäkkiä onkin maaliskuu. Vähän mietityttää tuo tuleva jatkohoito, ja mitä kaikkea se tuo tullessaan. Koska syöpäni on senkaltainen, että se reagoi hormoneihin 100%, tulen aloittamaan hormonihoidot, ettei syöpä uusiutuisi.
Minulle se ilmeisesti tarkoittaa käytännössä esim. vaihdevuosien saapumista elämään. Lääkityksen hyvät puolet: tietysti syövän uusiutumista ehkäisevä vaikutus. Eikä ainakaan tarvitse miettiä, milloin vaihdevuosioireet alkavat. Huonot puolet: todennäköiset epämiellyttävät fyysiset (varmaan henkisetkin?) oireet. Ja ei menopaussia välttämättä olisi vielä 43-vuotiaana tarvinnut kokea. Vaikutukset hedelmällisyyteen; meillä ei ole lapsia, eikä sellaisia ole yritettykään saada. Tätä myötä on kuitenkin sinetöity viimein, että niitä ei koskaan tulekaan. Tähän asti asia on tuntunut joltain sellaiselta, joka on omissa käsissä. Nyt se kuitenkaan ei enää ole, ja tuntuu pahalta, kun en itse saanutkaan päättää sitä. Toki lasten saamisen aikaikkunakin alkaa ikäisenäni olla sulkeutumassa, mutta ei se vielä ollut täysin kiinni. Nyt on.
Mutta, jos syöpä jo näiden kuluneen kahden kuukauden kuluessa on jotain opettanut, niin se on, että kannattaa pyrkiä elämään hetkessä ja ottaa asiat vastaan sitten, kun ne tulevat. Yritän siis malttaa mieleni ja odottaa maanantain jälkitarkastusta ja siellä tulevaa lisätietoa hoidoista. Kovin suuria positiivisia odotuksia en uskalla antaa itseni miettiä, kun niiden jäädessä toteutumatta pettymys on niin suuri. Jospa tiistaina tai ainakin ensi viikolla voisin kuitenkin alkaa tehdä jo töitäkin. Sitä ennen kuitenkin on viikonloppu, ja viikonlopun ohjelmassa on toivottavasti ainakin joku kiva retki, kun luvataan lisää aurinkoista kevätsäätä!
Lisää kommentti
Kommentit