HUSista tuli soitto heti viikonlopun jälkeen maanantaina klo 9.45. Lääkäriaika olisi kahden viikon päästä, ma 3.2. klo 9.45 ja silloin selviäisi, miten hoitoni alkaa ja etenee. Jos tarvitsen ensin leikkaushoitoa, leikkaus tulee olemaan 13.2. eli sen voisin laittaa jo kalenteriin.
Kaksi viikkoa tuli odotteluaikaa väliin, koska sen verran aikaa tarvitaan koepalojen lisätutkimuksiin ja sen selvittämiseen, minkälainen syöpä vartalossani yrittää ottaa vallan. Kaksi viikkoa...pitkä aika, mutta silloin ja nytkin se tuntuu armon ajalta. Saan olla kaksi viikkoa epätietoisuudessa enkä voi murehtia tai iloitakaan syöpäni laatua. Koska oloni on jotakuinkin normaali, aikomukseni oli tehdä mahdollisimman paljon normaaleja ja mukavia asioita. No nyt tuo kaksi viikkoa on kohta kulunut, viikonloppu enää ja maanantaina kuulisin joko hyviä tai huonompia uutisia.
Puhuminen auttaa
Olen huomannut, että mitä enemmän asiasta ja omista epävarmuuksistani puhun, sitä helpompi minun on olla. Olen kertonut joillekin ihmisille töissä, ja olen kertonut mielestäni kaikille sellaisille ystäville, joiden mielestäni pitää asiasta tietää. Kaikille uutinen tulee melko isona shokkina. Kovasti he kyselevät minkälainen syöpä on kyseessä, minkä asteinen se on ja mitäs nyt sitten tapahtuu. En tiedä, en tiedä ja en tiedä. Elämäni suunnittelu kestää nyt toistaiseksi ensi maanantaihin, ja sen jälkeisen ajan suunnitelmat ja aikataulut tuntuvat lähes yhdentekeviltä minulle nyt. Voin lyödä kalenteriin kaikenlaista, enkä tiedä toteutuuko se. Rakkaan veljentytön 1-vuotissyntymäpäiväjuhlat - en tiedä pääsenkö. Kummipojan lakkiaiset kesän alussa – en tiedä pääsenkö.
Samalla kun puhuminen ja ystäville kertominen lievittää pahaa oloa, se myös tuo puhelinliikennettä. Ystävät kyselevät, kuinka voin ja mitä kuuluu. Sehän on valtavan ihanaa, tietää että he välittävät. En valita yhtään, mutta samalla en voi välttyä ajatukselta, että jaksanko olla yhteydessä heihin kaikkiin prosessin edetessä. Ehkä ei ole kaikkein olennaisin asia tässä kaikessa, mutta se nyt kuitenkin mietityttää. Luulen, että teen ryhmän, johon lisään kaikki ne joiden haluaisin pysyvän ajan tasalla. Tarvittaessahan voin sitten itse poistua ko. ryhmästä ja pyytää jota kuta ystävää välittämään viestit. Toivottavasti siihen ei tarvitsisi mennä, mutta kun en ollenkaan tiedä mitä tuleman pitää, tuntuu paremmalta voida ajatella myös tätä vaihtoehtoa.
Lisää kommentti
Kommentit