Havahduin sikeästä unesta, ja oli aivan pimeää. Heräsin liian aikaisin, kello näytti 02.41. Yleensä, jos niin nykyään käy, laitan kuulokkeet korviin ja kuuntelen jotain podcastia, kunnes uni taas tulee. Mutta tuona yönä uni ei enää tullut. Ajatusten sekamelska valtasi mielen, mitä-jos-pohdinnat eivät ottaneet loppuakseen.
Viiden jälkeen hyväksyin sen, että unet olivat sen yön osalta nukuttu, ja arvelutti, kuinka jaksaisin olla päivän töissä. Yhtäkkiä epätoivo valtasi mielen ja kyyneleet alkoivat valua väkisin silmistä. Päätin jäädä kotiin täksi päiväksi ja teen töitä sen mitä jaksan, jos pystyn.
Työterveyslääkäri soitti päivällä, vaikka oli sanonut, ettei soittele ennen kuin koepalojen lausunto tulee. Hän oli lukenut radiologin lausunnon, ja kertoi sitä lukiessaan miettineensä että “voi paskan marjat”. Keskustelimme muutaman minuutin mahdollisista jatkostepeistä, ja hän lupasi selvittää, onko kantahämäläisenä mahdollista mennä HUS:iin hoitoon. Soittoaika oli varattu seuraavalle keskiviikolle, mutta lääkäri vannoi soittavansa heti, kun lausunto tulisi. Ei kuitenkaan torstaina, sillä silloin hän ei olisi töissä. Hyvä - vapaapäivä puhelinpäivystyksestä otetaan vastaan ilolla, vaikka tiedonjano onkin suuri.
Lisää kommentti
Kommentit