Ilmoitin itseni taannoin Helsingin Yliopiston tekemään Lumina Brain –interventiotutkimukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan, “kuinka aivot muuttuvat rintasyövän jälkeen, ja miten transkraniaalinen tasavirtastimulaatio (tDCS, transcranial direct current stimulation) voisi auttaa lievittämään oireita. Koko tutkimus on 12 viikon pituinen, mihin sisältyy kuuden viikon tDCS-hoitojakso. Tutkimus on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Osallistujat arvotaan siis satunnaisesti joko stimulaatioryhmään tai lumeryhmään (ei varsinaista stimulaatiota).” Ja nyt tutkimus on sitten omalta osaltani alkanut.
Minulla on tDCS-hoitolaite Sooma, joka toimii laittamalla piuhat kiinni elektrodeihin, elektrodit myssyyn ja myssy päähän. Ja sitten Sooma-laitteesta tulee sähköä päähän, ja sitä pidetään 30 minuuttia kerrallaan päällä ja päässä per päivä. Sähkön virtaus tuntuu minulla pienenä kihelmöintinä iholla, muita tuntemuksia siitä ei aiheudu. Ja hoidon päätyttyä ihossa on punaiset jäljet elektrodien kohdalla jonkin aikaa. Sooma on muuten suomalainen tuote ja laitteen lisäksi käytetään puhelinsovellusta.
Sähköhoidon lisäksi teen kognitiivisia päättelytehtäviä sähköhoidon aikana ja täytän ruokapäiväkirjaa. Kognitiivisia tehtäviä on kolme erilaista, ja ne kaikki tehdään putkeen. Pitää muistaa missä punaiset pallurat ovat ruudukossa, pitää muistaa pelikortteja ja pitää havainnoida korttien maasymboleja. Tehtävien kokonaiskesto on noin 15 minuuttia.
Maasymboliparit siis vaihtuvat klikkausten välillä ylärivillä, ja alapuolisista pitää valita mahdollisimman nopeasti jompikumpi, joka vastaa jotain ylemmistä pareista.
Korttitehtävässä kortit siirtyvät vasemmalle aina klikkauksen jälkeen, ja varsinaisessa kokeessa näkyy aina vain oikeanpuolimmainen kortti, kaksi muuta korttia pitää aina muistaa. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta jollekin, mutta minulta muistaminen ei onnistu ilman, että sanon kortit aina ääneen.
Tehtävä, missä pitää muistaa punaisten palluroiden paikat ruudukossa (jota kuvaa en juuri nyt jostain syystä saa tähän ladattua), on minulle ylivoimaisesti hankalin. En meinaa millään muistaa, missä pallurat ovat olleet, kun välissä pitää merkkailla kirjaimia toiseen ruudukkoon.
Tutkimuksen päätyttyä saan palautetta kognitiivisesta suorituskyvystäni, ruokavaliostani, unestani sekä fyysisestä aktiivisuudestani. Sitä en huomannut kysyä, että miten fyysisestä aktiivisuudesta annetaan palautetta, kun ei sitä varsinaisesti mitenkään seurata. Ainoastaan lähtötasokyselyssä kysyttiin pari kysymystä siihen liittyen. Eiköhän sekin selviä aikanaan.
Osana ketjua
On tärkeää selvittää syöpähoitojen vaikutuksia muuhunkin olemiseen, kuin vain syövän poistamiseen ihmiskehosta. Vähän tuntuu siltä, näin subjektiivisesti tarkasteltuna, että syöpähoito on sitä, että tehdään leikkaus ja annetaan lääkkeet, mutta potilas on oman onnensa nojassa jälkiseuraamusten ja –vaikutusten kanssa. Toki on annettu ohje, että “tänne saa aina soittaa, kun mitä tahansa tulee”, mutta mitäpä esim. aivosumulle tehdään. Vuositarkastuksessa kerroin aivosumusta, joka toki siinä vaiheessa oli jo vähän helpottanut. Mutta eihän sille mitään tehdä eikä mitään hoitoa saa, vaan aivosumu menee ohi sitten kun se menee. Kaikki, joilla aivosumua on ollut, siis oikeaa aivosumua, tietävät kuinka ikävää se on. Olisi aika hienoa, jos vaikkapa tällaisella sähköstimuloinnilla pystyttäisiin lieventämään oireita.
Koen tutkimukseen osallistumisen jopa velvollisuutenani, sillä rintasyöpähoitoja tai niiden vaikutuksia tai erilaisia toipumiskeinoja voidaan tutkia ainoastaan rintasyöpäpotilaiden avulla. Aikojen saatossa tutkimuksiin ovat osallistuneet potilaat minua ennen, ja minä olen hyötynyt paremmista hoitokeinoista heidän avullaan. Nyt minä voin tehdä saman ja laittaa panoksellani hyvän kiertämään. Täytyy vain toivoa, että kuuluisin varsinaiseen tutkimusryhmään, enkä lumeryhmään!
Lisää kommentti
Kommentit